Tanskalainen ystäväni Milene (www.manx.dk), joka kasvattaa manx/cymric-kissoja kasvattajanimellä DK*Ligaen, kutsui minut ystävällisesti katsomaan manxinsa Kuukuun (CH D'manns Quilting Queen) pentuja. Kuukuu on manxini Lunan (GIC D'manns Luna) tytär, ja on syntynyt täällä minun luonani sijoituspentueeseen.

Toukokuun toisena viikonloppuna sonnustauduin matkaan Kuukuun kasvattajan Inan, pentujen isän omistajan Kaisan sekä Johannan kanssa. Perinteinen matkanteko (laiva&auto) on hidasta; matka kesäiseen luoteis-Tanskaan kesti yli vuorokauden. Mutta mikä meitä perillä odotti, se oli vaivan arvoista.

Kuukuun pennut, viisi puolipitkäkarvaista manxia eli cymric-kissaa olivat juuri niin ihania kuin kolmikuiset pikku karvakerät voivat olla. Ja vastaanotto Milenen luona oli mitä ystävällisin. Vaatimattomat lahjani, villasukat isäntäväelle ja pentujen tilkkupeitot otettiin vastaan ylenpalttisin kiitoksin.

Rakastan pienten tilkkupeittojen ompelemista. Tämän peiton ompelin Milenen ja Michaelin aikuiselle poikakissalle Trollelle (D'manns Trolle).Kissan kuva on painettu parikymmentä vuotta sitten tyynynpäälliseksi joensuulaisen taiteilijan Ihva Aulan toimesta. 

I love to make small quilts. This one is made for Milene's and Michael's adult male cat Trolle (D'manns Trolle). The picture of the cat is designed and hand printed, about 20 years ago, by a Finnish artist named Ihva Aula, from Joensuu.

Milene ja Michael olivat varanneet minulle säkillinen lampaasta kerittyä villaa. Olen nimittaäin saanut vanhan rukin, ja haluaisin opetella kehräämään villalankaa, mutta se onkin jo toisen tarinan aihe.

My friend Milene, who runs the Ligaen cattery (www.manx.dk) in Jägerspris, northwestern Denmark, kindly invited me to see her cymric-kittens who were given birth in February by Kuukuu (CH D'manns Quilting Queen). Kuukuu was born here at my home, and Kuukuu's dame Luna (GIC D'manns Luna) is still living with us.

Traveling with boat & car to Denmark took more than 24 hours, but the stay with Milene and Michael was really worth it. The visitors and my modest presents (wool socks for Milene and Michael & little quilts for the kittens) were warmly welcomed.  I was very pleased to see all the animals residing in their farm. I was very impressed by the working Australian shepherd dogs trained by Milene and Michael.

One of the kittens, DK*Ligaen Jive Dmanns, traveled to Finland with us. She is co-owned by Ina Koli and me, and she will move to my cattery next week.

DK*Ligaen Jive Dmanns, CYM n 02 51, mustavalkea harlekiini rumpy cymric naaras/black&white harlequine rympy female cymric.

Laitetaanpa hieman kuulumisia tänne, pitkästä aikaa.

Hännällä varustettu Kaapo-poika löysi kuin löysikin uuden kodin, puolivuotiaana. Kaapo on Helsingin Pihlajamäessä nuoren perheen silmäteränä, ja tuntuu nauttivan saamastaan huomiosta, eikä kaipaile kissakavereitaan. Tuntui hieman haikealta luopua pojasta, mutta kyllä se varmaan oli hyvä ratkaisu.

Pikkuruinen Tilda kasvaa hiljalleen täällä kotona. Leipäpussin sulkijoilla leikkiminen on Tildan intohimo. Neiti käy omatoimisesti penkomassa leipäkoria, jos entinen sulkija hukkuu maton alle.

Paksu Lordi-poika jäi tänne kotiin "peräkamarin pojaksi". Lordia ei kukaan koskaan kysellyt erityisesti, ja nyt emme raaski hänestä enää luopua. Lordi on hyväntahtoinen, rauhallinen mussukka. Vedellä luntraus on herran pahe numero yksi, joten vesikuppi on jouduttu siirtämään tiskipöydälle.

Lordi painaa 7 kk ikäisenä 4,2 kiloa. Poika on murheissaan, kun Mimmi-"täti" (eurooppalaiskastraattini) ei enää anna imeä maitoa :D

Sain hauskan kuvan sähköpostissa ystävältäni Saaralta, joka on tehnyt kotisivuni.

Saara ei kissaa omista, vaan tämä on Saaran Lontoossa asuvan siskon kissa Lily, jolla on päällään minun kutomani pikkuinen villanuttu. Tämän nutun kudoin viime talvena Saaran dopperipennulle Kiljulle, joka on jo iso koira. Hassua, että Kilju on joskus ollut niin pieni, että on voinut tätä käyttää :)

Last winter my friend and webdesigner Saara had a dobermann puppy called Kilju. I knitted a tiny pullover for Kilju to keep him warm. Nowadays this pullover resides in London , being worn by this Lily cat that is owned by Saara's sister.

Olen seikkaillut viime päivät naamakirjan eli Facebook'in ihmeellisessä maailmassa. Ystäväni Ina ja Outi kutsuivat minua mukaan samanaikaisesti, ja vastasin Outin kutsuun, koska siinä oli suomenlielinen linkki.

 Yllätyin iloisesti, koska naamakirjasta löytyi runsaasti sukuni nuorisoa, jotka kaiken lisäksi ovat kyllin kohteliaita hyväksyäkseen vanhan tätinsä kaverikutusun. Löytyi myös useita kasvattieni ja luonani syntyneiden sijoituspentujen omistajia, sekä yksi lukioaikainen luokkakaverini. Oikein mukava kokemus, olisinpa älynnyt liittyä aikaisemmin!

I joined the Facebook a few days ago. I was glad to find my nephews and nieces and many "cat persons" there.   

Tilaamani Catmax-kiipeilypuu saapui vähän ennen joulua. Ei tarvinnut soittaa kuin yksi kokoamisohjeita tarkentava puhelu puun valmistajalle :)

Kaikki kissat innostuivat heti kiipeämään ylös asti, jopa pullea Mimmi hinasi ahterinsa Pilvilinnaan katon rajaan :D

Lordi (Armain Jueves) uudessa kiipeilypuussa.

Kaapo  (Armain Samedi) , ihana nokinenä poika, halusi myös testata uuden Catmaxin.

Eilen illalla surffailin eräällä kissa-aiheisella nettiforumilla ja lueskelin kiipeilypuu-aiheista ketjua. Olen jo kauan harkinnut kunnollisen kiipeilypuun hankkimista olohuoneeseen, joten samalta istumalta panin tuulemaan ja tilasin Catmaxin joululahjaksi kisuille. Sen hinta on suolainen, lähes yhtä suuri kuin koko muun perheen lahjabudjetti yhteensä, mutta tuote on toivoakseni sen väärti. Eniten maailmassa inhoan sitä, että joku tavara menee rikki heti kohta kun se on hommattu, ja sitten saa niiden kanssa tuskailla.
Meillä on keittiössä omatekoinen kiipeilypuu, mutta ajattelin, että olkkariin olisi kiva joku vähän siistimpi hökötys. Onhan täällä nyt sen verran paljon kissoja, että kaikkiin puihin varmaan riittää kiipeilijöitä.

Taloyhtiön putkiremppa alkaa olla loppusuoralla. Alkuviikosta olin päivällä kotona, kun putkimiehet tulivat ja levittelivät tarvikelaatikoitaan eteisen lattialle. Pennut tietysti heti menivät tutkimaan, mitä sieltä löytyy, ja eipä aikaakaan, kun pikku Kaapo jo pyöritteli ruuviproppua ympäri lattiaa. Pennut eivät yhtään pelkää vieraita ihmisiä. Mimmiesteri sen sijaan kyyhöttää koko päivän jossain piilossa, kun täällä on vieraita ihmisiä. Luna ja Epsu eivät suorastaan piiloudu vierailta, mutta eivät juurikaan välitä tehdä tuttavuutta.

Tilda (Armain Mercoledi, MAN f 52) sai uuden rekisterikirjan, koska hännän pituus muuttui rumpysta riseriksi. Odottelen kovasti tammikuuta, että pääsen Tildan kanssa näyttelyyn. Viime kesäkuussa olen viimeksi ollut näyttelyssä, ennen Tildan emon Lunan astutusta.

Kun pennut ovat lähteneet uusiin koteihin, on oloni jotenkin helpottunut, mutta tietysti olen myös levoton: miten sopeutuminen sujuu, maistuuko ruoka, löytyykö hiekkalaatikko. Ihan kuin veisi pikkulasta vieraaseen paikkaan hoitoon.

Svante on saanut uudessa kodissaan nimen Veeti, ja pärjäillyt ihan mukavasti. Ensimmäinen yö oli kulunut keittiössä Feliway-haihduttimen kodikasta pöhinää kuunnellessa, mutta jatkossa poju on nukkunut isäntäväen välissä toimien Sarin herätyskellona. Kostea, viileä kuono korvaan, niin herätys on taattu :D.

Topakka Piipi oli uudessa kodissaan aluksi pelästyttänyt Milli-ragdollin, joka on vasta puolivuotias. Mutta nyttemmin neidit ovat ystävystyneet, eikä Milli enää juokse Piipiä piiloon sängyn alle. On siinä Millillä ihmettä kerrakseen, kun joku hännätön otus väittää olevansa kissa.

Blondi on saanut uudessa kodissaan nimen Maisa, sekä kauniin, nuoren kotikissan Pipsan kaverikseen. Aluksi Pipsakin oli ollut lähinnä peloissaan, mutta nyt neidit jo touhuavat yhdessä täyttä päätä ja "auttavat" emäntäänsä kotihommissa. Maisa on jatkanut kotona opittua tapaa nauttia aamupalaa ihmisten kanssa, tai oikeastaan puolesta, soveltuvin eli maistuvin osin, sen lisäksi, että Maisa ahmii Pipsankin sapuskat aina jos vain ehtii. Paitsi että silakat eivät enää neidille kelpaa. Jotain parempaa tarttis saada, ja luulenpa, että saakin :)

Maisa (Armain Divendoes, MAN f 03 54) uudessa kodissaan. Kuva: K. Salmela.

Täällä kotona Lordi-poika on ryhtynyt luntraamaan veden kanssa, kuten monetkin emonsa puoleiset sukulaiset. Lordi notkuu tiskialtaassa, ja odottelee toiveikkaana, jos hanasta vaikka joku vesitippa putoaisi. Toivon hartaasti, että Kaapo-poju pysyisi "kuivilla", koska tiskipöytä on ihan kamalan näköinen, kun kosteat kissantassujen jäljet kuivuvat siihen.

on täällä nyt, kun kolme pentua on lähtenyt uusiin koteihinsa. Svante meni ainoaksi lemmikiksi, Piipi ja Blondi sen sijaan opettelevat elämään uusien kisukaverien kanssa. Söpö on varattu, mutta hänet haetaan hieman myöhemmin.

 Parille kastraattipojalle kun vielä löytyisi kodit, niin hyvä olisi. Tokihan pojat täälläkin saavat olla, mutta tulee vaan kissaluku niin suureksi, että tuntuu, ettei ehdi kaikille antaa tarpeksi huomiota.

Kaapo (MAN n 03 54) on pitkähäntäinen, mustavalkoinen poju. Kaapo on mukava ja rauhallinen poika, joka tulee kaikkien kanssa toimeen.

Lordi (MAN n 03 52) on hännätön mustavalkea, paksuniskainen poika, rauhallinen ja mukava. Lordin toinen lempinimi on Panda, koska maatessaan selällään jalat sammakkoasennossa Lordi muistuttaa jättiläispandan poikasta :) Lordille ei ole tullut mustaa nenua kuten veljilleen tuli, muutaman viikon kuluttua syntymästä.

Lapsena kammoksuin lauantaipäiviä, koska äitini, joka oli himosiivooja, yritti kasvattaa minusta hengenheimolaistaan. Voin sanoa, ettei onnistunut.

Nykyisin lauantaipäivä puistattaa minua ihan muusta syystä. Ikävä sanoa, mutta kyllä se johtuu kissanpennuista. Lauantaina pitäisi nimittäin ottaa uudet pentukuvat kotisivujani varten, eikä se ole ihan helppoa, kun on 7 vilkasta pentua.

Eli ensimmäiseksi tarkistan, että kameran akku on täysi ja muistikortti tyhjä. Sitten kevennän hieman vaatetustani. Olen nimittäin tietyssä iässä oleva naisimmeinen, ja hikeä pukkaa jo ilman pentujen kuvaamistakin :)

Sitten alkaa varsinainen kuvaussessio. Jos on onnea, yllätän jokusen pennun korista makailemasta. Kiireesti vaan kamera räpsymään. Tässä vaiheessa kaikki pennut valpastuvat, ja ralli olohuone-keittiö-kiipeilypuu-eteinen-makuuhuone ja päinvastoin alkaa. Hyvässä lykyssä joku aikuinenkin kissa liittyy saattueeseen, ja mikäs pennuista sen hauskempaa. En valehtele, kun sanon, että joku pennuista nappasi vauhdissa kiinni norskin häntään, ja sai muutaman metrin ilmaista kyytiä, kunnes putosi, tukku mustia karvoja kynsissään. Välillä suljen silmäni, ja toivon, että tästäkin päivästä selvitään ilman eläinlääkärireissua.

Räpsyttelen kameraa, ja katson välillä, mitä kortille on tullut. Poistan kuvia, joissa näkyy allekirjoittaneen varpaat tai polvet, tai kameran hihna, tai pelkästään likaiset verkkarit, jotka joku ääliö on jättänyt tuolin karmille roikkumaan. Jossain kuvassa näkyy kissasta pelkkä nenä (tullut kameraan kiinni), hännänpää, tai ei sitäkään, manx-kasvattajan kyseessä ollessa sekin on enemmän kuin mahdollista.

Valoa on liikaa tai liian vähän, tai se tulee väärästä suunnasta. Myöhästyn yhden nanosekunnin verran laukaisussa, ja taas kuva menee pieleen. Kameran uutta virittymistä odotellessa pentu vilahtaa piiloon.

Siinä vaiheessa, kun istahdan koneelle ja ryhdyn siirtämään kuvia koneelle ja edelleen sähköpostilla sivujen päivittäjälle, ainakin kolme pentua tulee riviin istumaan läheiselle tuolille ja katsoa kiliittelemään minua päät kallellaan. Lienee viisainta olla kertomatta, mitä sanon heille siinä vaiheessa. Sen arvaa jokainen, joka joskus on yrittänyt kuvata hereillä olevia kissanpentuja. 

Lordi (Armain Jueves) on isokokoinen, mutta hyvätapainen hännätön manx-poika, tässä 10-viikkoisena.Lordin nimi on espanjaa ja tarkoittaa torstaita. Harmi, että pennut näyttävät kuvissa usein niin säikähtäneiltä.

Söpö (Armain Domenica) on lupaavan näköinen stumpytyttö eli töpöhäntäinen manx.Söpön nimi on italiaa ja tarkoittaa sunnuntaita.

Piipi (Armain Antradienis) on sylissä viihtyvä hännätön, kilpikonnavärinen manx-tyttö.Piipin nimi on liettuaa ja tarkoittaa tiistaita.

Joskus mietin, mitä olen oikein ajatellut, kun olen hankkinut pentueen samaan aikaan, kun taloyhtiössämme tehdään putkiremonttia. No, enhän millään voinut tietää, että pentuja tulee seitsemän.

Itse asiassa olin huolissani, saako Luna (MAN) enää ollenkaan pentuja, kun ei ole enää ihan nuori. Huoleni siis osoittautui aiheettomaksi.

Pennut kävivät tänään ekoilla rokotuksilla. Pennut tarkastettiin ja terveiksi todettiin.

Svate-pojun (Armain Pazartesi) varannut Sari kävi eilen perheensä kanssa meillä. Olipa oikeaan aikaan Sarin sormi kameran laukaisunapilla :D

Lunan (MAN) pennut ovat jo oppineet poistumaan pentulaatikosta, eli laahauskävelyvaihe alkaa. Siis pentu ei kävele laahaten jalkojaan, vaan ihminen, jotta ei astu vahingossa pennun päälle. Pentu on niin salamannopea, että tuntuu joskus ihan väkisin työntyvän jalan alle.

Viime lauantaina olin Manxrenkaan esittelynäyttelyssä Nummelassa. Omia kissoja minulla ei ollut mukana, vaan olin keittiöhommissa kahden muun henkilön kanssa. Aina, kun oli hetki aikaa, karkasin salin puolelle lällyttelemään erästä ihanaa punatabbypoikaa, nimittäin eurooppalaiskasvattiani Nappia (Armain Snufkin, EUR d 22), joka oli nyt 9 kuukauden ikäsenä ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Etukäteen jännitin, miten poika touhuun ja meteliin suhtautuu, mutta Nappihan oli kuin ihmisen mieli, niin rauhallinen ja hyväntuulinen koko ajan, kuin olisi ikänsä juossut näyttelyissä. Ja kyllä on poika hyvin hoidettu ja komean näköinen, kookas ja lihaksikas! Äiti -Mimmi ja isä-Eikka olisivat ylpeitä pojastaan, jos osaisivat ajatella kuin ihmiset.  

Photo: www.heikkisiltala.com

This handsome European unneutered male bred by me, Armain Snufkin (EUR d 22), called "Nappi", debuted in Manxrengas Presentation Show in Nummela last Saturday, 13.9. 08. He enjoyed his day and I enjoyed petting and kissing and hugging him tens of times. Nappi is very beloved and pampered a lot by his new family Iina & Ilkka Tohmo from Kirkkonummi.