Kun pennut ovat lähteneet uusiin koteihin, on oloni jotenkin helpottunut, mutta tietysti olen myös levoton: miten sopeutuminen sujuu, maistuuko ruoka, löytyykö hiekkalaatikko. Ihan kuin veisi pikkulasta vieraaseen paikkaan hoitoon.

Svante on saanut uudessa kodissaan nimen Veeti, ja pärjäillyt ihan mukavasti. Ensimmäinen yö oli kulunut keittiössä Feliway-haihduttimen kodikasta pöhinää kuunnellessa, mutta jatkossa poju on nukkunut isäntäväen välissä toimien Sarin herätyskellona. Kostea, viileä kuono korvaan, niin herätys on taattu :D.

Topakka Piipi oli uudessa kodissaan aluksi pelästyttänyt Milli-ragdollin, joka on vasta puolivuotias. Mutta nyttemmin neidit ovat ystävystyneet, eikä Milli enää juokse Piipiä piiloon sängyn alle. On siinä Millillä ihmettä kerrakseen, kun joku hännätön otus väittää olevansa kissa.

Blondi on saanut uudessa kodissaan nimen Maisa, sekä kauniin, nuoren kotikissan Pipsan kaverikseen. Aluksi Pipsakin oli ollut lähinnä peloissaan, mutta nyt neidit jo touhuavat yhdessä täyttä päätä ja "auttavat" emäntäänsä kotihommissa. Maisa on jatkanut kotona opittua tapaa nauttia aamupalaa ihmisten kanssa, tai oikeastaan puolesta, soveltuvin eli maistuvin osin, sen lisäksi, että Maisa ahmii Pipsankin sapuskat aina jos vain ehtii. Paitsi että silakat eivät enää neidille kelpaa. Jotain parempaa tarttis saada, ja luulenpa, että saakin :)

Maisa (Armain Divendoes, MAN f 03 54) uudessa kodissaan. Kuva: K. Salmela.

Täällä kotona Lordi-poika on ryhtynyt luntraamaan veden kanssa, kuten monetkin emonsa puoleiset sukulaiset. Lordi notkuu tiskialtaassa, ja odottelee toiveikkaana, jos hanasta vaikka joku vesitippa putoaisi. Toivon hartaasti, että Kaapo-poju pysyisi "kuivilla", koska tiskipöytä on ihan kamalan näköinen, kun kosteat kissantassujen jäljet kuivuvat siihen.