Eilen illalla surffailin eräällä kissa-aiheisella nettiforumilla ja lueskelin kiipeilypuu-aiheista ketjua. Olen jo kauan harkinnut kunnollisen kiipeilypuun hankkimista olohuoneeseen, joten samalta istumalta panin tuulemaan ja tilasin Catmaxin joululahjaksi kisuille. Sen hinta on suolainen, lähes yhtä suuri kuin koko muun perheen lahjabudjetti yhteensä, mutta tuote on toivoakseni sen väärti. Eniten maailmassa inhoan sitä, että joku tavara menee rikki heti kohta kun se on hommattu, ja sitten saa niiden kanssa tuskailla.
Meillä on keittiössä omatekoinen kiipeilypuu, mutta ajattelin, että olkkariin olisi kiva joku vähän siistimpi hökötys. Onhan täällä nyt sen verran paljon kissoja, että kaikkiin puihin varmaan riittää kiipeilijöitä.

Taloyhtiön putkiremppa alkaa olla loppusuoralla. Alkuviikosta olin päivällä kotona, kun putkimiehet tulivat ja levittelivät tarvikelaatikoitaan eteisen lattialle. Pennut tietysti heti menivät tutkimaan, mitä sieltä löytyy, ja eipä aikaakaan, kun pikku Kaapo jo pyöritteli ruuviproppua ympäri lattiaa. Pennut eivät yhtään pelkää vieraita ihmisiä. Mimmiesteri sen sijaan kyyhöttää koko päivän jossain piilossa, kun täällä on vieraita ihmisiä. Luna ja Epsu eivät suorastaan piiloudu vierailta, mutta eivät juurikaan välitä tehdä tuttavuutta.

Tilda (Armain Mercoledi, MAN f 52) sai uuden rekisterikirjan, koska hännän pituus muuttui rumpysta riseriksi. Odottelen kovasti tammikuuta, että pääsen Tildan kanssa näyttelyyn. Viime kesäkuussa olen viimeksi ollut näyttelyssä, ennen Tildan emon Lunan astutusta.